Viisi vuotta sitten..

04.11.2016 15:11

arkisto burnout nykyaikaa showup jumppahullu 2016 marraskuu

Disclaimer alkuun, teksti saattaa olla melko negatiivispainotteista, mutta hyppää otsikkoon Kolme vuotta sitten, jos et halua lukea niitä ^^. Ketään ei ole tällä tarkoitus loukata, mutta haluan tuoda näitä asioita esiin ihan vaan vuosipäivän kunniaksi.

Nyt revitään vanhat haavat auki kovalla kädellä. Tai sitten käydään ne vaan läpi nopsakkaan. Mulla on tällä hetkellä kaikki todella hienosti, ihan aikuisten oikeasti, vaikkakin välillä näyttää siltä että hommaa on ihan tarpeeksi, jopa vähän liikaa.

Viisi vuotta sitten

Viisi vuotta sitten tapahtui jotain todella hirvittävää. Siis olen aina painanut paljon töitä ja tykännyt tehdä kaikkea mitä teen. Kuitenkin silloin kaikki vaan kaatui päälle ihan totaalisesti. Viikolleen viisi vuotta sitten jäin burnoutin takia sairauslomalle. Mukavaa se ei ollut, mutta tarpeeseen se ihan ehdottomasti tuli. Taustalla siinä semmonen järkyttävä yhdeksän kuukauden työputki. Tammi-toukokuussa painoin enemmän kuin ympäripyöreää päivää kuntokeskuksen kanssa, suurimman osan siitä täysin palkatta. Jotta sain kuitenkin kulutkin hoidettua, kävin vielä osa-aikaisena muualla hommissa ja ohjasin tunteja. Työpäivät olivat aika pitkälti 06 - 23 seitsemänä päivänä viikossa.

Henkisesti rankka aikakausi kruunattiin tietysti 35 tunnin jumppakalenterilla. Ihme että jaksoin siihenkään asti. Tosin, kummallisiin mittoihin se ihmiskroppa kykenee kun on tarve. Ja vahva usko siihen että asiat kääntyy paremmaksi jos antaa vaan mennä.

Kesä tuli, jumpat vähenivät aika paljon, siinä vaiheessa en enää "jaksanut" olla joka aamu kuudelta siivoamassa keskusta ja yöllä pistämässä ovia kiinni, joten työtunnit vähenivät ihan automaattisesti. Toki edelleen se melkein 18 tuntia jumppaa viikossa ei antanut mahdollisuuksia kropan (saati pään) palautumiseen edes kesän aikana, ja kun syksy jatkui normaalilla vauhdilla, alkoi seinät kaatumaan päälle. Eikä tietysti siinäkään mikään ihme että niin pääsi käymään.

Moni jo tietääkin, osa ei varmastikkaan, mutta tuo aikakausi ei ollut missään nimessä helppoa aikaa edes henkisesti. Johtuen eräistä vääristä päätöksistä, olin ihan totaalisen väärässä seurassa. Henkinen pahoinpitely, uhkailu, kiristys oli melkeinpä joka päiväistä. Joka viikkoista ainakin. Ja se ei tietysti helpottanut missään nimessä. En uskaltanut ottaa iisimmin. Tosin mullakin oli omat valttikortit - nimittäin jumppien ohjaamatta jättäminen oli ainoa keino saada esimerkiksi laskut maksetuksi kyseisen henkilön toimesta. En siis missään nimessä jättänyt ohjaamatta mitään, mutta ilmoitin että jos laskua ei ala näkyä, ei näy minuakaan.

No joo, ei sillä kovin pitkälle menty. Hommat vaan paheni. En enää halunnut ohjata tunteja, tai jos ohjasin, jouduin repimään itseni kaikin voimin ihmisten eteen hymyilemään - ihan kuin asiat olisi kunnossa. Sen muutaman kuukauden sitä sitten jaksoi, ja loppujen lopuksi homma meni niin pahaksi että oli pakko vetää stoppi. Enhän minä sitä olisi itse pystynyt tekemään, onneksi oli ihmisiä jotka tarpeeksi painosti asian hoitamiseen kuntoon.

Jäin sairauslomalle.

Seuraava kolme viikkoa olikin itsetutkiskelun aikaa isolla kädellä. Ei yhtään jumppaa, ei katsomistakaan töihin päin. Ei tietokonetta. Hyvä että puhelimen sain pitää mukana. Hyväähän se tietysti teki. Täysi nollaus kaikesta.

Kaikkein suuri stressinaiheuttaja poistui elämästä kolmen viikon päästä loman aloittamisesta. Mikä helpotti niin paljon että pystyin palaamaan takaisin. Entistä vahvempana ja uudistettuna. Siitä eteenpäin taisteltiin sitten pankin kanssa yhdestä takauslainasta, jota makselen edelleen takaisin. Ottakaa ihmiset opiksenne, älkää pistäkö nimeänne yhtään mihinkään jos ette ole 1000% varmoja siitä, että homma ei tule puremaan takaisin perseelle.

Noita lainoja maksellaan vielä takaisin 5-6 vuotta, joten työmotivaatio on jostain syystä melkoisen pitkälti hallussa. Tiedän myös mihin asti tällä hetkellä pystyn venymään :) Kummallisesti pystyy lukemaan omia merkkejä näiden asioiden kanssa tuon jälkeen.

Noh, eniveis. Puolisen vuotta olin poissa pelistä ja ohjasin siellä-täällä jumppia, myin vaatteita muutaman tunnin viikossa. Sen jälkeen alkoi tehdä mieli takaisin koodaamiseen. Kyllähän se semmosen ajan jälkeen alkoi maistumaan taas. Siitä on aikaa nyt neljä ja puoli vuotta.

Kolme vuotta sitten -- ja nykyään

Kolme vuotta mulla on ollut oma toimisto. Ensin vähän pienempi, sitten vähän suurempi, reilu vuosi sitten muutin taas vähän pienempään, ja nyt hommat on suurentunut sen verran, että toimistokin on taas kasvanut. Hauskasti tässä on huomannut, että välillä jumppa vetää enemmän, välillä koodaukset. Tällä hetkellä niiden välillä on varsin mukava tasapaino. Molemmat puolet tekevät omat hyvät asiansa, ja on todella miellyttävä tehdä töitä.

Sen lisäksi, että tykkään töistäni, voin ilokseni todeta, että joka puolella ympärillä on käsittämättömän mukavia ihmisiä. Sellaiset, jotka aiheuttavat mielipahaa, on jäänyt onneksi taakse, ja nykyään on kaiken kaikkiaan vaan parempi olla. Hommat rullaa vähän eri mittakaavassa kun aikaisemmin. Jumppahullu toimii jumpissa, koodaamisessa, ja sen lisäksi että saan siellä luoda asioita joista voin olla ylpeä, on myös Show Up, joka tulee olemaan iso asia kunhan saadaan jalka oven väliin. Tällä hetkellä se näyttää varsin hyvältä.

Paljon voimaa saan siitä että saan tehdä asioita joista tykkään. Vaikka päivät välillä venyvät mahdottomiksi, niin silti voin selkä suorana kulkea, olla ylpeä itsestäni ja siitä mitä teen.

Kaikki asiat mitä tässä on tapahtunut, ovat muovanneet musta justiinsa tällaisen kuin olen nykyään. Kaikki ylä- ja alamäet todellakin tarvitaan siihen että voi olla mitä on. Ja tästä mennään eteenpäin, isosti ja kovaa.

Olenko rauhoittunut, vaikka niin sanoin vuoden vaihteessa. En ole, mutta koitan pitää sitä myös ensi vuonna tavoitteena. Joka tapauksessa tämän vuoden aikana selkeästi olen huomannut että omat Zumba-tunnit eivät vedä, tunteja on niin paljon joka puolella, että ehkä se ei ole kannattavaa jatkaakkaan. Joten jätän sieltä ainakin viikonlopun jatkossa ihan vaan itselleni. Olen sitten kotona tai toimistolla, mutta ettei ole kalenterissa mitään vakiomerkintää. Se on äärettömän mystinen asia miten sellainen "vapaus" antaa energiaa.

Jonkin verran Show Up tulee työllistämään iltaisin ja viikonloppuisin, enkä aio luopua kaikista tunneista. Korkeintaan kasaan niitä vähän tasaisemmin iltoihin, jotta ohjaus pysyy kasassa. STRONG by Zumba tulee olemaan the tunti, ja Zumba on ihan varmasti toisena tuntina. Ja sen lisäksi BodySteppiä jossain muodossa.

Mutta katsotaan niitä ensi vuoden suunnitelmia paremmalla ajalla.

Innovointia

Tämä "syysloma" on mennyt vallan nopeasti, todella isoja suuntaviivoja piirrellen, ja uusia innovaatioita luoden. Tykkään luoda uusia juttuja, haastaa itseäni isolla kädellä. Löytää ratkaisuja. Ja oikeasti saada aikaiseksi sellaisia asioita, joista voi olla ylpeä. Alla muutama sellainen innovaatio.

  

Syksyn aikana on tullut selväksi, että joudun karsimaan näistä "ylimääräisistä" harrastuksista, ja Nuorkauppakamaritoiminta joutuu väistymään vapaa-ajan muutenkin ollessa täysin nollissa. Koitan löytää jonkun muun verkostoitumismahdollisuuden. Mitä olen vähässä ajassa päässyt tutustumaan muutamaan yrittäjään BNI:n aamupalalla, pitää ehdottomasti saada lisää näitä!

Eli kaikki tyypit, mua saa kyllä pyytää lounaalle, kaljalle (vaikka juonkin mielummin siideriä), kahville, treenaamaan (pitäs päästä btw), ja hoidetaan aikataulut silleen että asiat onnistuu. 

 

Nyt mukavaa marraskuuta, ihanaa talvea, ja ollaan koodilla!

//Samuli